Laurinea oli tosi kiva nähä! Jotenki jatkettiin juttua luontevasti ikään kuin täs ei olis ollu reiluu puoltatoista vuotta väliä siitä, kun viimeks nähtiin. Sen englanti on hurjan hyvää, eikä sillä ole juurikaan aksenttia (mikä on ranskalaiselle aika harvinaista). Se asuu Cergyssä, joka oli aika kolho paikka, mut koulu on kuulemma hyvä. Se kutsu käymään Chambéryssä, pitää kattoo jos sinne pääsis vaikka helmikuussa :-)
 |
| Pariisin lähettyvillä oli tällasia hauskoja kylttejä, jotka tosin vähän pisti miettimään että räjähteleekö täällä sattumanvaraisesti autoja. Lopult kävi ilmi, et tää tarkottaa, et vaarallisia aineita ei saa kuljettaa tällä tiellä. |
 |
| Laurine, Jussi ja minä |
 |
| Jussi lötköpötköilee Laurinen olohuoneessa. Sillä oli kiva kämppä, kolmio jaettu yhen Marien kans. |
Kotiin kun päästiin, oli edessä ikävä yllätys, nimittäin vesivahinko. Keittiön lavuaari, joka on jo pitkään metelöiny ja gurglannu öisin, oli levittäny n. 2 senttii vettä kaikkialle. Onni onnettomuudessa - lattialla ei ollu juuri mitään, eikä vesi haissu niin pahalle kun olis voinu (oli sentään suoraan viemäristä). Tulipahan vaan vielä parempi olo siitä, et muuttoon oli kaks päivää.
 |
| Crousin tirehtööri anto meille mopin käteen ja sano "bon courage". |
|
Niin ja aivan, Crous (opiskelija-asuntofirma) lähetti mulle omituisen laskun, olisi pitänyt maksaa 206,91€. Kahen päivän maksuajalla, ja ilman mitään selitystä, mistä on kyse. Veikkaisin, et se on eräänlainen vero, mikä täällä kuulemma pitää vuodenvaihteessa maksaa, mut loppujen lopuks pääsin maksamasta sitä. Ne ei nimittäin toimistossakaan tienny, mikä lasku oli kyseessä (perus Ranska), ni järkeilivät sit jotain vuokrasta ja tuista ja totesivat lopuks et se on nyt hoidettu. Onneks ei tarvii Crousiin kaa enää hommailla mitään :-D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti