Näinkin jo itse asiassa unta, että olin Suomessa ja ostamassa salmiakkia! Se oli hyvä uni.
Kouluhommat alkaa olla enemmän tai vähemmän valmiit, projektit pitää vielä esittää proffille ja lopuks on tietty kokeet, mutta mitään suuria yllätyksiä ei pitäisi olla tiedossa. Ohjelmointikurssin harkkatyö on pitänyt kiireisenä, eikä se edes vaikuta juurikaan arvosanaan! Noh, kunhan menee läpi.
Teatterikurssini loppui jo viikko sitten, kun näytelmämme esitettiin yleisölle. Ei ollut paljoa yleisöä, mutta eipä tuo minua juuri haitannut: olisin vain stressannut enemmän. Loppujen lopulta mokasin parissa kohtaa, muuten olin ihan semi-tyytyväinen. Mainittakoon kuitenkin, että jos elantoni riippuisi näyttelemisestä, olisin aika laiha. Teatterihommista jäi kuitenkin hyviä muistoja käteen: tutustuin hauskoihin tyyppeihin ja uskalsin kun uskalsinkin puhua mikrofoniin.
Nicolas ja rekvisiittamme: "Taputtakaa" -kyltti ja veitsi |
Minä, Ragheb (vaikea ääntää) ja Nicolas |