Lopun alku

Nyt on matkat matkattu ja hauskaa on ollut! Pysyttelen kotikonnuilla Troyes'ssa nyt vielä pari-kolme viikkoa, sitten suunnataankin Jussin kanssa jo suvi-Suomeen. Olo on ristiriitainen: täällä on niin hauskaa etten malttaisi lähteä, samalla veri vetää jo Espooseen. Ei kai tässä muuta voi kun nauttia viime hetkistä täällä ja suunnitella jo kaikkea, mitä Suomessa haluaa tehdä.

Näinkin jo itse asiassa unta, että olin Suomessa ja ostamassa salmiakkia! Se oli hyvä uni.

Kouluhommat alkaa olla enemmän tai vähemmän valmiit, projektit pitää vielä esittää proffille ja lopuks on tietty kokeet, mutta mitään suuria yllätyksiä ei pitäisi olla tiedossa. Ohjelmointikurssin harkkatyö on pitänyt kiireisenä, eikä se edes vaikuta juurikaan arvosanaan! Noh, kunhan menee läpi.

Teatterikurssini loppui jo viikko sitten, kun näytelmämme esitettiin yleisölle. Ei ollut paljoa yleisöä, mutta eipä tuo minua juuri haitannut: olisin vain stressannut enemmän. Loppujen lopulta mokasin parissa kohtaa, muuten olin ihan semi-tyytyväinen. Mainittakoon kuitenkin, että jos elantoni riippuisi näyttelemisestä, olisin aika laiha. Teatterihommista jäi kuitenkin hyviä muistoja käteen: tutustuin hauskoihin tyyppeihin ja uskalsin kun uskalsinkin puhua mikrofoniin.

Nicolas ja rekvisiittamme: "Taputtakaa" -kyltti ja veitsi

Minä, Ragheb (vaikea ääntää) ja Nicolas